Shorthand Hold’em on pelimuoto, johon voi osallistua enintään 6 pelaajaa. Se on erittäin suosittua Internetissä – itse asiassa suurin osa korkean limitin peleistä pelataan tässä muodossa. Tästä syystä onkin parasta opetella kaikkein ensimmäiseksi pelaamaan shorthandia matkalla menestykseen onlinepokerin maailmassa. Tästä artikkelista löydät tiivistettynä muutamia hyödyllisiä vinkkejä.

Mikä on oikea peli minulle?

Tämä on olennainen kysymys, jonka vastauksen selvittäminen on erittäin tärkeää. On varsin hyödytöntä yrittää pelata todellisia ammattilaisia vastaan, jos pelaamisen tarkoituksena on voittaa rahaa - toisaalta se saattaa olla hyvää harjoitusta.

Paras keino pelin vaikeustason arvioimiseen on sen floppiprosentin (floppiin asti jatkuvien pelien) tarkistaminen. Jos arvo on yli 40 %, kyseessä on luultavasti hyvä peli. 25 % - 30 % taas vihjaa, että lienee parasta pysytellä poissa.

Jotkut onlinepokerisivustot näyttävät prosenttien sijaan, kuinka monta pelaajaa flopeissa on keskimäärin mukana. Tämä ei ole yhtä käyttökelpoinen tieto, mutta kannattaa suosia sivustoja ja pelejä, joissa pelaajia flopissa -keskiarvo on 3 tai enemmän. Tämä sen vuoksi, että paljon pelaajia flopeissa viittaa pelattujen käsien alhaisempaan tasoon. Tämän lienee hyvä uutinen sinulle.

Aloituskädet ennen floppi-vaihetta

Mikä kädet ovat hyviä ja mitkä vähemmän hyviä? Voimme tarjota hieman apua tiivistämällä muutaman olennaisen pointin ”pelattavista” käsistä. Pidä mielessä, että käsien arvot ovat suhteellisia; käsi, joka sopii johonkin tilanteeseen kuin nyrkki silmään, saattaakin olla arvoton jossain toisessa paikassa, ja päinvastoin. Esimerkkinä mainittakoon; jos pelissä tapahtuu paljon korotuksia ja uudelleen korotuksia, suosittelemme kippaamista, jos kädessäsi on mitään muuta kuin A-A tai K-K –yhdistelmä. Jos peli on todella tiukkaa, saattaa olla järkevää kipata jopa K-K-parin kanssa. Sinun on pyrittävä arvioimaan, minkälaisia käsiä vastustajillasi on, ja määriteltävä sitten onko oma kätesi parempi vai ei, ennen kuin pelaat pidemmälle.

Muutama esimerkki:

Käsiä, joilla lähteä korottamaan (flopissa ei tehtynä korotuksia):
Parit
A-10+ (ässä ja 10 tai parempi)
K-Q
K-J
Q-J
J-10

Käsiä, joilla lähteä maksamaan vastustajan tekemää korotusta:

korkeat parit
A-Q
A-K
A-J (mahdollisesti)
K-Q

Käsiä, joilla lähteä uudelleen korottamaan vastustajan tekemää korotusta:
Tämä riippuu siitä, kuka on korotuksen takana. Jos korottaja on aloittelija/muuten taidoiltaan vaatimaton pelaaja, uudelleen korota, jos kädestäsi löytyy mikä tahansa pari tai A-9+ -yhdistelmä, koska tulet todennäköisesti voittamaan kun pääset floppiin. Vaihtoehtoisesti, uudelleen korota seuraavilla käsillä:
J-J (jätkäparilla varovaisemmin)
Q-Q
K-K
A-A

Käsiä, joilla maksaa ja yrittää kasvattaa pottia (aikaisessa vaiheessa):
High-suited connectors (i.e., 9-10s).

Floppiin lähdettäessä:
Jos sinulla on joku neljästä yllä mainitusta parista (A-A – J-J), panosta. Jos floppi on A-K-5, panosta K-Q-kombinaatiolla, vastustajasi saattavat kipata. Jos joku maksaa, on päätöksenteon aika. Jos uskot hänellä olevan vetokäsi (ei vielä valmis käsi), jatka panostusta. Mutta jos vastustajasi on pelaaja, jolla on tapana maksaa B-luokan kädelläkin, saattaa olla viisasta sököttää (siirtää vuoro seuraavalle) nähdäksesi, miten vastustajasi reagoi (hänelläkin on todennäköisesti pari).

Jos sinulla on kymppi- tai alempi pari, on parasta olla panostamatta - kannattaa ainoastaan korottaa tai kipata. Arvioi tilannettasi flopissa. Jos vain maksat korottamatta (”flat call”), se tekee yhteensä viisi pientä panosta. Jos sen sijaan korotat ja vastustajasi vastaa aggressiivisesti, kannattaa todennäköisesti kipata ja säästää kolme pientä panosta (paitsi jos uskot vastustajasi olevan mielipuoli – siinä tapauksessa jatka maksamista aina riveriin asti).

Vetokädet ja pottikerroin

Yritä pysyä jatkuvasti tietoisena outtien määrästä (vielä pakassa olevat kortit, jotka parantaisivat kättäsi). On olemassa kaava, jolla voidaan laskea todennäköisyys sille, että seuraava pakasta nostettava kortti on outti:

(outtien määrä) x (2) + (2) = KESKIMÄÄRÄINEN ”OSUMISTODENNÄKÖISYYS”

Kun muistat tämän kaavan, voit arvioida pottikerrointasi jakamalla potin kokonaismäärän edellä mainitun kaavan osumistodennäköisyydellä. Jos panos on pienempi kuin tästä laskutoimituksesta saatu tulos, kannattaa maksaa.

Esimerkki: Yrität vetää väriä 10$-20$ pelissä, kädessäsi on kaksi pataa ja floppi toi pöydälle kaksi lisää – jossain on siis vielä yhdeksän pataa. Todennäköisyys, että turnissa tulee yksi näistä, on noin 20 %. Joten, jos kokonaispotti on 80 $ ja panos on 10 $, anna mennä ja maksa!

Bluffaaminen

Yleisesti ottaen bluffaaminen ei ole kovin houkuttelevaa, ennen kuin pöydän panosrajat ovat vähintään 5$-10$. Jos panostat kun sinulla ei vielä ole mitään, mutta sinulla on (varsin todellinen) mahdollisuus saada käsi kokoon, toimintaasi kutsutaan ”semi-bluffaamiseksi”. Havainnollistava esimerkki, värinvetotilanne: Floppi on A-6-4, sinulla on kädessäsi herttakuningas ja -kuningatar ja pöydällä on vielä kaksi herttaa lisää. Voit panostaa tässä tilanteessa. On varsin hyvä mahdollisuus, että saat värisi täyteen; toisaalta voit myös onnistua ”semi-bluffaamaan” potin itsellesi. Semi-bluffaaminen on todella menestyksekäs taktiikka kuitenkin vasta korkeiden panoksien peleissä, koska alhaisemmilla panoksilla pelattaessa kyseinen toiminta on lähinnä potin kasvatusta (value betting), jolloin muut pelaajat maksavat.

Toisaalta taas, ”aidot bluffit” eivät ole tavallisesti kovin hyödyllisiä limit-peleissä, mutta saattavat kuitenkin toisinaan olla käyttökelpoisia. Oletetaan, että olet korkeapanoksisessa pelissä ja floppi vaikuttaa kannaltasi lannistavalta, tarjoten kortit A-Q-9. Kun tulee sinun vuorosi toimia - jos pelissä ei ole enää montaa pelaajaa jäljellä, ja olet jo pelannut itsevarman oloisesti ennen floppia - voit yrittää jatkaa samalla linjalla ja panostaa…mutta me emme lupaa mitään!

Lisää aiheesta

Kommentit