”Pokeripelaajan ajattelutavasta” kuulee puhuttavan paljon. Emme ole erityisen suuria kliseiden ystäviä, mutta kyseinen fraasi on varsin osuva: pokeri vaatii tietynlaista ajattelutapaa, jota turhan monet aloittelijat eivät yksinkertaisesti ymmärrä.

Pokeripelin aikana on helppo hairahtua väärille raiteille ajattelussaan. Tämä sivu on tehty auttamaan sinua eliminoimaan nuo häiriötekijät ja keskittymään olennaiseen – kuten pokerin neljään avaintaitoon.

NELJÄ OLEELLISTA PERUSTAITOA

Pokerin ammattilaisia luonnehditaan usein ”tiukoiksi” (tight) tai ”aggressiivisiksi” (aggressive) pelaajiksi. Toisin sanoen, pokerihait eivät tavallisesti pelaa monia käsiä, mutta kun he ylipäätään pelaavat, he pelaavat tappajanvaistolla.

”Tiukka” (tight) ja ”aggressiivinen” (aggressive) ovat osuvia huippupelaajien nimityksiä, mutta ne eivät kerro paljoa ummikolle. Miten aloittelijasta tulee ”tiukka” ja ”aggressiivinen”?

Perustermein ilmaisten, uskomme että tärkeimmät asiat mitä pokerinpelaaja voi tehdä ovat opiskella, harjoitella ja lopulta kehittää neljää kriittistä osa-aluetta: MATEMAATTISIA TAITOJA, KURINALAISUUTTA, PSYKOLOGISIA TAITOJA ja RISKINHALLINTAA. Alla kerrotaan pääpiirteittäin näistä olennaisen tärkeistä taidoista.

I. MATEMATIIKKA

Jokainen hyvä pokerinpelaaja tuntee perusprosentit. Mitä ne ovat? Ne ovat pokeriin liittyviä todennäköisyyksiä, joita voit opetella muistamaan ulkoa, jotta osaat toimia nopeasti (ja järkevästi), kun on sen aika. Jos sinulla on esimerkiksi lähtökortteina pari, on sinulla noin 1/8 mahdollisuudet saada setti (set). Sinulla on myös noin 33 %:n mahdollisuus saada täyteen väri (flush draw), jos flopin (flop) jälkeen kaikki kolme ensimmäistä korttia ovat samaa maata. Tämän kaltaisia todennäköisyyksiä, joiden tuntemisesta ja muistamisesta on apua erilaisissa tilanteissa, on käytännössä loputtomasti - hyvä on idea keskittyä olennaisimpiin. Mitä enemmän harjoittelet, sitä enemmän kykenet muistamaan.

Hyvä pokerinpelaaja tuntee aina myös ulosvetokorttinsa (outs). Ulosvetokortit ovat ne vielä jakamattomat kortit, jotka voivat parantaa pelaajan kättä. Sinun tulisi aina tietää, monestako vielä pakassa olevasta kortista voisi olla sinulle potentiaalista apua, eikä ole myöskään huono idea miettiä ulosvetokortteja prosenttien valossa. Laskeaksesi karkeasti todennäköisyyksiä, laske ulosvetokorttisi, kerro luku kahdella ja lisää sitten saatuun tulokseen vielä kaksi. Vastaus kertoo mahdollisuutesi prosentteina: (# ulosvetokorteista) x (2) + (2) = LIKIMÄÄRÄINEN OSUMISTODENNÄKÖISYYS. Yritä muistaa tämä kaava.

Potin todennäköisyydet (pot odds) ovat äärimmäisen tärkeitä tietää ja kulkevat käsi kädessä ulosvetokorttien kanssa. Ulosvetokorttien ymmärtäminen ei vielä auta mitään, ellei tätä tietoa osaa käyttää hyväksi järkevän panostuksen ja korotuksien muodossa (toisin sanoen, on osattava huomioida päätöksistä seuraavat taloudelliset seuraamukset).

II. KURINALAISUUS

Hyvällä pokerinpelaajalla on etu puolellaan. Mikä erottaa hyvän pelaajan huonosta on se, että huono pelaaja ei odota voittavansa. Hyvä taas odottaa. Fisu (fish, huono pelaaja) pelaa mielellään muitakin kasinopelejä ja toivoo, että hänellä kävisi tuuri. Hyvä pokerinpelaaja ei ’toivo’ että hänellä kävisi tuuri – päinvastoin, hän ’toivoo’ että muilla pelaajilla EI käy tuuri.

Hyvä pelaaja ymmärtää, että jokainen peli vaatii eritasoista itsekuria. Pelaaja, joka on kurinalainen no-limit-pelaaja (no-limit-peli = panostamisella ei ylärajaa), saattaa olla huono limit-pelaaja (limit-peli = panostuksella tietty yläraja), tai toisin päin. Tavallisesti kurinalainen limit-pelaaja on erittäin tiukka ennen floppivaihetta (floppi = ensimmäiset kolme kerrallaan jaettavaa yhteiskorttia peleissä, joissa yhteiskortteja käytetään). Hän ei pelaa monia käsiä; ainoastaan niitä joissa hänellä on korkea voittamisen todennäköisyys.

Toisaalta, kurinalainen no-limit-pelaaja ei toimi näin. Tällaista pelaaja ei huoleta sokkona pelaaminen; sen sijaan hän ei halua jäädä ansaan. Suurin ero kurinalaisen limit-pelaajan ja -no-limit-pelaajan välillä on, että limit-pelaaja pyrkii välttämään pelimerkkipinkkansa pienenemistä vähä vähältä, kun taas kurinalainen no-limit-pelaaja pyrkii välttämään koko ”omaisuutensa” menettämistä kerralla. Siten, kurinalainen no-limit-pelaaja voi pelata monia käsiä. Ennen floppivaihetta hän saattaa höntyillä kuin kuka tahansa. Mutta hän myös tietää koska jättää kesken kun hänellä on käsi, joka saattaisi hänet vaikeuksiin.

Ehkä kaikkein tärkein fakta muistaa on se, että kurinalainen pelaaja tietää koska jatkaa peliä, ja koska luovuttaa (fold). Hän tietää, milloin peli on taloudellisesti niin kannattava että olisi hölmöä jättää kesken, ja päinvastoin. Tämänkaltaiset asiat oppii aikanaan; siihen saakka kannattaa vain seurata vaistoaan. Mutta jos tuntuu, että pelaat enemmän fiiliksen kuin järjen johdattamana, voi olla hyvä idea pitää paussi ja koota itsensä ja ajatuksensa uudelleen.

Kurinalaiset pokerinpelaajat tietävät, etteivät ole täydellisiä. Kun he tekevät virheitä, he oppivat. He eivät syytä muita. He eivät valita. He oppivat virheestä ja jatkavat eteenpäin. Paljon tätä parempaa neuvoa ei voi antaa.

III PSYKOLOGIA

Pokerin psykologia pitää sisällään paljon asiaa, emmekä me mene tässä kovin ”syvälle” pinnan alle. Esitämme kuitenkin muutaman neuvon. Tärkein asia on muistaa että MUUT PELAAJAT ovat yhtä tärkeitä kuin sinä itse. Toisin sanoen, moni pelaaja tulee yllätetyksi sen vuoksi, että keskittyy ajattelemaan liikaa vain itseään, pohtien päätöksiä, suunnitellen lähestymistapoja jne. Vaikka nuo asiat ovatkin tärkeitä (katso KURINALAISUUS-osio ylempänä), hyvä pelaaja pyhittää silti myös yhtä paljon aikaa ja ajatuksia sille, mitä muualla pöydässä tapahtuu.

Hyvä pokerinpelaaja ei ole itsekeskeinen pelaaja. Hän saattaa olla omahyväisin persoona jonka olet ikinä tavannut ja hän saattaa ajatella vain itseään silloin, kun ei pelaa pokeria - mutta kun hän PELAA, hänen filosofiansa muuttuu. Hän alkaa myötäelää vastustajiensa peliä. Hän yrittää asettaa itsensä näiden paikalle ja pyrkii ymmärtämään päätöksiä, joita nämä tekevät.

Hyvän pokerinpelaajan täytyy aina pyrkiä kykenemään vastaamaan kolmeen tärkeään kysymykseen:

#1. Mitä kortteja vastustajallani on?
#2. Mitä kortteja vastustajani uskoo minulla olevan?
#3. Mitä kortteja vastustajani uskoo minun uskovan hänellä olevan?

Vastaa ensin näihin kysymyksiin ja pohdi sitten, miten voit käyttää tietoja hyväksesi (tärkeämpi). Jos sinulla on kuningaspari ja vastustajallasi on ässäpari ja te molemmat tiedätte mitkä kortit toisella on ja molemmat tiedätte myös toisen tietävän omat korttinne, miksi vaivautua pelaamaan pokeria? Pokeriammattilainen manipuloi tilannetta useiden eri tekniikoiden avulla hämätäkseen vastustajaansa. Paras totutella ajatukseen harhautuksista; se on joskus paras ja ainoa tie.

Yksi olennainen huomautus, jonka ymmärtäminen on erittäin tärkeää: psykologia näyttelee paljon suurempaa roolia no-limit-peleissä kuin limit-peleissä. Siinä missä limit-pelit voivat usein muodostua matemaattisiksi taistoiksi, no-limit-pelit kantavat mukanaan voimakasta psykologista elementtiä, ja aloittelijoiden tulisi tietää mihin ryhtyvät alkaessaan pelaamaan no-limit-pelejä.

#4. RISKINHALLINTA

Vaikka riskinhallinta saattaa vaikuttaa itsestään selvältä taidolta, joka on meistä jokaiselle tuttu – sekä jokapäiväisestä elämästä että pokerin parista – pelaaminen tuo meistä toisinaan esiin puolia joita emme itse tiedosta; pelaamme joskus enemmän intohimon kuin analyyttisen ajattelun johdattamana. Näiden kahden välille olisi kuitenkin syytä tehdä kompromissi. Asioita ei ikinä pidä päästää pois kontrollista. Hyvän pokerinpelaajan tulisi aina olla valmis ottamaan isokin riski, mikäli palkkio on tarpeeksi suuri - mutta VAIN jos odotettu voitto on suurempi kuin sitä varten otettava riski. Pokerin pelaaminen on eräänlaista tasapainottelua, ja parhaat pelaajat ovat niitä, jotka osaavat tasapainotella eri vaihtoehtojen ja ääripäiden välillä parhaiten.

Pokerin riski vs. palkinto –asetelma ulottuu myös pokerihuoneen ulkopuolelle. Pidä itsesi aina ajan tasalla, kuinka paljon rahaa tarvitset pokeriin ja kuinka paljon rahaa tarvitset muiden elämän kulujen kattamiseen – ei liene vaikea arvata, kumpi on tärkeämpää kyetä rahoittamaan.

Pohjimmiltaan hyvät pokerinpelaajat ovat lievästi vastahakoisia ottamaan riskejä - mikä saattaa olla yllätys monille. Sijoitustermein, henkilö voidaan määritellä riskejä välttäväksi, riskejä mielellään ottavaksi tai neutraalisti riskeihin suhtautuvaksi, riippuen siitä, mitä hän tekee hallussaan olevilla varoilla. Ajan myötä tulet huomaamaan, että menestyvät pokerinpelaajat eivät ole niitä jotka empimättä ovat valmiita laittamaan kaikki pelimerkkinsä likoon yhden hyvin riskialttiin yrityksen varaan (riskejä mielellään ottava), tai edes niitä, jotka toimivat tällä tavoin harvoin (neutraalisti riskeihin suhtautuva). Menestyvät pokerinpelaajat ovat niitä, jotka ottavat vain laskelmoituja riskejä, ja pitävät aina mielessä kokonaiskuvan.

Tähän toimintamalliin samaistuminen on paljon kannattavampaa kuin yrittää jatkuvasti voittaa riskillä koko pottia. Vaikka onnistuisit aluksi isojen riskien ottamisessa, varomattomuus kostautuu aikanaan.

Lisää aiheesta

Kommentit